Viimeinen koeviikko!

No niin, viimeiset neljä koulupäivää jäljellä ja sitten kokeet. Eilen alkoi odotetusti VPN kiukkuilemaan Tiananmenin mielenosoitusten 30 vuotispäivän lähestymisen kunniaksi, mutta onneksi Helsingin Yliopiston VPN toimii koneella. Puhelimella vähemmän somessa roikkuminen tuskin tekee pahaa kenellekään. 

Käydään vastauksia läpi professori Xien kanssa

Ensimmäiset esittelyvideot saatiin kuvattua, joskin viime hetkellä Jiangilla kävi jotain, enkä ole varma onko editointi saatu tehtyä. Seuraavia videoita pitäisi aloitella jo, mutta kukaan ei vastaa kyselyihini, mitä mieltä ovat sisällöstä. Koska oma käsitykseni siitä, mitenkä nopeasti tai hitaasti joku asia voidaan esittää videolla, on huomattavasti paljon kokenutta kuvaajaa/leikkaaja vajavaisempi, ottaisin mielelläni siis vastaan ajatuksia siitä, ajattelenko liian monimutkaisesti tai yksinkertaisesti. 

Testikuva. Raasut eivät tienneet mitä tehdä kalarobottien kanssa. 

Kun teet kuvan vuoksi mitä vain.

Koulussa perinteisesti opettajat ovat annelleet vielä viimeiselle viikolle melko isoja tehtäviä, esitelmiä, esseitä, tiivistelmiä. Viimeinen periodi on ollut tavallista lyhyempi ja kaikki opettajat ovat valittaneet ajan puutteesta. Osa opettajista on ratkaissut asian paahtamalla täysiä eteenpäin senkin uhalla, ettei jotain asiaa käydä läpi perusteellisesti ja osa on suosiolla ilmoittanut, että kokeeseen tulee vähemmän asiaa. Yhden koulu viikon vei kilpailu, johon kaikkien luokkien oli osallistuttava. Meidän luokkamme esitti Tuhkimon, ja sain paljon kehuja ilkeän äitipuolen roolistani, joskin epäilen ylimielisen asenteen ja noita-akkamainen nauru hurmanneen kiinan taitojani enemmän. Luokkamme tuli toiseksi omassa sarjassamme! 

Viimeinen harjoitus ennen varsinaista esitystä. 

Maski. 

Päädyin myös luokkakavereideni kanssa Pekingin yliopiston Pekingin ooppera gaalaan lavalle ekstraksi. Kiinalaiseen tapaan, kaikki hoidettiin melkoisella kaaoksella ja sählingillä ja lavallekin mentäessä vielä oli hämmennystä mutta ainakaan yleisö ei toivon mukaan sitä huomannut. Oli todella mielenkiintoista seurata näyttelijöiden valmistautumista lavan takana aina meikkauksesta ja pukeutumisesta lähtien. 

Harjoituksissa etsimässä sisäistä hentoa kiinatartani. 

Soitinten viritys. 

Lavalle kävellessä kaikki mitä mietimme :" Pliis, hakaneula viritys,
kestä äläkä anna hameen tippua nilkkoihin."

Se, mikä on viime aikoina eniten kiukuttanut täällä, on opiskelijoiden katoaminen. Tai katoamiseksi niitä kutsutaan, mutta lienee selvää, että pidätys on kyseessä. Muun muassa Pekingin Yliopiston opiskelijat olivat puolustaneet työläisten oikeuksia, joka lopulta johti siihen, että joulukuussa Marxismin oppilasryhmä/kerho piti pienen mielenilmauksen koululla. Ryhmän puheenjohtaja joutui kampuspoliisin kuulusteluissa todella kamalaan kohteluun ja katosi hiukan myöhemmin. Huhuja opiskelijoiden painostuksesta ja kaltoin kohtelusta on liikkunut muutenkin ja ainakin Tsinghuassa opettajia oli irtisanottu liian kriittisen kirjoittelun vuoksi. Nyt tosiaan Tiananmenin muistopäivän lähestyessä on jälleen tullut uusia katoamisia, kotiaresteja ja ”lomalle”lähettämisiä. Tuntuu kamalalta, kun ei voi tehdä mitään muuta kuin toivoa, että lopulta kaikki kääntyy parhain päin, eikä oppilaita katoaisi pidätettäisi lisää. 

Kämppis raasu meni jo aivan sekaisin, että uskaltaako poistua huoneesta, mutta en ole kuullut enkä lukenut tiukemman kohtelun kohdistuvan ulkomaisiin oppilaisiin. Kunhan täällä nyt itse pitää järjen kädessä eikä herätä ei toivottua huomioita, niin lienee täysin turvassa. Minkä lisäksi, jos sinut halutaan viedä, niin se on sitten aivan sama, oletko huoneessasi vai kampuksella. 

Paluu nyt kuitenkin on 4 viikon päässä aika tarkalleen, ja HOASilta tuli onneksi pari viikkoa sitten asuntotarjous, eli kodittomaksi ei tarvitse ruveta. Paluuta ajatellen aika monet asiat on jo hoidettu tai laitettu alulleen. Ajatus pakkaamisesta tosin hiukan hirvittää, tavaraa ei ole kertynyt lisää ihan älyttömiä onneksi, mutta…