Tiantan Tanlines.

Loppukokeet on ohi ja läpäistykin. Tapasin viime perjantaina viimeisen kokeen jälkeen myös viimeisen videon myötä PKUn kesäkoulun opettajia, jotka eivät yhtäkkiä olleetkaan innostuneita meidän kampuselämä videon tyylistä. Vastaava tyyli on suosittu Kiinassa nimenomaan vlogeissa, vaikkakin lännessä en muista nähneeni vastaava point of view tyyliä juurikaan. Mainoksissa ja elokuvissa kylläkin. Itse ajattelin, että tämä olisi videon vahvuus, sillä se erottuisi selkeästi massasta, mutta ei olisi katsojalle vieras, eikä vieraannuttaisi katsojaa niinkuin opettajat pelkäsivät. Mutta lopulta he ajattelivat, että parempi tehdä normi läpinä vlog ja siinähän meitsi sitten puhelimen perunakameralla ja tietokoneen omalla leikkausohjelmalla väänsi 3 minsan pätkän. Kyllä taas hävettää itseään, mutta opettajat olivat innoissaan, että halusivat juuri jotain sellaista. Noh, niinhän se menee, että asiakas on oikeassa ja heidän käyttöönsähän se tulee.

Pottu! 

Tapasin kuvaajani corgin, Doutun elikkäs Potun (tudou on peruna ja merkit oli väin käännetty toisin päin doutuksi.) joka oli kyllä vilkkaampaakin vilkkaampi hauva. Kuten isäni sanoisi, siinä oli virtaa kintaassa. Pekingissä ei oikeastaan näe juurikaan isoja koiria, ja mulla on mielikuva, että niiden pitämistä olisi jopa kielletty. Koiralla pitää myös… henkilöllisyystodistus. Ilmeisesti aiemmin, ennen 2000 luvun alkua, omistajalla piti olla tuo todistus tai koiran passi kaulassa roikkumassa koiraa ulkoiluttaessa. Mikäli paljastuu, ettei koiralla ole passia, poliisi voi viedä koiran mukanaan. Mitä sen jälkeen, siitä en ole aivan varma. Pottu kuitenkin oli passillinen koira, joten meillä ei ulkona leikkiessä ollut huolen häivää. 

Pääsinpä maistamaan vielä tämänkin,
Tuhatvuotinen muna. 

Lauantaina minä ja kämppikseni makasimme aamulla sängyissämme ja pohdimme mitä elämässä on nyt kun opiskelua ei ole tiedossa lähitulevaisuudessa. Tuntui todella oudolta, kun ei tarvinnutkaan valmistella seuraavaa kappaletta, tai lukea sanakokeeseen tai tehdä läksyjä. Itse päädyin jopa selamaan weboodia siinä toivossa, että ensi vuoden kurssit olisi julkaistu ja kämppis pohti että mitä jos alkaisi lukemaan HSK kokeeseen.  Lopulta lähdin kuitenkin Matkatoverin ja erään kiinalaisen pojan kanssa syömään, minkä jälkeen olikin aika pakata Matkatoverin kimpsut ja kampsut, sillä hän lähti kohti uusia seikkailuja. Tarvii kyllä sanoa, luojan kiitos ei jättänyt pakkaamista aamun, siinä olisi voinut vielä myöhästyä raasu junastaan. Mutta hänen lähtönsä oli yksi merkki jälleen siitä, että tämä vuosi on todella loppumassa. 

Ei ankkaveneilyä tällä kertaa. 

Sitten onkin kierretty Beihai puistossa, vartavasten jotta päästäisiin ankkaveneilemään. Vuodelta 2017, yksi parhaista muistoistani on nimenomaisesti ankkaveneily päivä. Mutta! Täällä kun kaikki varaaminen ja maksaminen tapahtuvat muutaman appin avulla puhelimella, yllätykseksemme ankkaveneilyyn olisi tarvittu käteistä. Jota tietenkään kumpikaan meistä ei kantanut mukanaan. Ei siis ankka veneilyä meille.  Tiantan puisto käytiin myös kävelemässä, osittain koska en ollut käynyt siellä, osittain koska sää oli mitä mahtavin ja osittain koska piti tehdä se vlog kesäkoululle. Saatiin kämppiksen kanssa oikein hyvät rusketusrajat. Ensimmäistä kertaa miesmuistiin mulla on sandaaleista rusketusrajat jaloissa! Eilen kuvausryhmäni oli jälleen työskentelemässä kampuksella, joten jäin heidän kuvauksiinsa viideksi tunniksi opettelemaan kiinalaisia tongue twistereitä (onko näille suomeksi sanaa??)

Tiantan park. 

Vihreys jaksaa edelleen hämmästyttää täällä. 

Tänään paluuseen on enää 10 päivää. Hiukan olen jo käynyt läpi papereita ja koulukirjoja, mitä lähtee mukaan ja mikä ei. Vielä pitäisi kait ostaa muutamat tuliaiset ja käydä ainakin eunukki museossa. Eilen ostin silmälasit, mutta myyjätäti oli sen verta tomera ja vauhdikas, että pelkään sankojen sittenkin näyttävän hölmöltä päässäni! Siinä ei kuule alettu puntaroimaan ja sovittelemaan pitkään, kun rip rap mistä sinä nyt tykkäät tai et tykkää. Lasit ei kyllä olleet kalliit ja kaipa se on pääasia, että eteensä näkee. Oli jo liikkeessä kyllä ihana kokemus, kun kaikki kirkastu niin paljon linssejä etsittäessä! Huomasin mun vasemman silmän olevan huomattavasti huonompi. Mutta niin, niistä sangoista. Jos ne nyt onkin ihan hölmön näköiset, niin ehkäpä sitä taas parin vuoden päästä pitää päivittää kuiteskiin, ja kaipa sitä välillä on hyvä kokeilla erilaisia laseja. 

Paluusta muuten on ristiriitaiset olotilat. Toisaalta, ihanaa päästä tuttuihin paikkoihin ja nähdä kaikki ystävät ja nauttia kunnon ruisleipää, ehkäpä päästä saunaankin ja ei tarvitse katsoa ikkunasta tsekatakseen ilmansaaste tilannetta. Toisaalta, tähän kaupunkiin on jo tottunut, ja varmasti jos täällä voisi asua niin, että on täysin oma huone, monta päivää olisi mennyt paljon vähemmällä ketutuksella. Kaikki kiinaherkut, joita ei saa Suomesta (miksei Jianbing ole juttu meilläpäin??) ja kaikki mahtavat tyypit, joihin oon tutustunut täällä. 

'

Pekingin Ankka burrito.

Kanronkka milktea! 

Pojat tuli taas hommiin. 

Tuli myös maistettua possunsuoli soppaa.