Nopsahko Kooste

Niille, jotka pohtivat vaihtoon lähtöä tai ovat jo hakeneet HYltä vaihtoon Pekingin yliopistoon, tässä on nopea kooste vaihdosta Kiinassa.  Muille mahdollisille lukijoilla tämä osuus saattaapi olla aika tylsä. Aikalailla kaikki tässä lyhysti mainittu (pitäisi) löytyy jo aiemmista postauksista, mutta mikäli ei jaksa kahlata kaikkea läpi, niin tästä saa jo esimakua tulevaan vuoteen. 

-------------------------------------

ENNEN LÄHTÖÄ

 Haku vaihe tuntui olevan Pekingin Yliopistoon melko kevyt, kun vertasi muihin Aasian maihin lähtijöitä. Meiltä ei pyydetty kielitodistuksia, ei terveystietoja ja kurssivalinnatkin tuli tehdä vasta paikan päällä. Ennen lähtöä tuli kuitenkin hoitaa rokotukset, viisumi ja matkavakuutukset. Matkavakuutusten kysely kannattaa oikeasti aloitella ajoissa, sillä summat nousevat helposti suuriksi ja mikäli kilpailuttaa haluaa, siihen on hyvä varata aikaa. Jos on tarvittavia lääkkeitä, kannattaa ne ottaa myös mukaan Suomesta. Kelaan ja maistraattiin piti tehdä ilmoituksia ulkomaille väliaikaisesta muutosta, ja itse tein vielä varmuudeksi ilmoituksen matkustuksesta ulkoministeriöön. 

Itselläni oli aiemmin PKU:ssa vaihdossa olleilta opiskelijoilta saatuna melko hyvä kuva siitä, mitä odottaa ensimmäisinä viikkoina. PKU kuitenkin lähetti postissa myös guidebookin, sekä sähköpostia liittyen mm. asumiseen yliopiston asuntolassa. Tässä kirjeessä on opiskelutodistus ja lomake viisumin päivitystä varten. Ota molemmat mukaan Kiinaan, niin vältyt turhalta sählingiltä kansainvälisten opiskelijoiden toimistolla.... 

BYROKRATIA VAIHTOYLIOPISTOLLA 

Byrokratia Kiinan päässä olikin sitten oma kokemuksensa. Loppu viimeksi kaikki aina hoitui ajoissa, vaikka välillä tuntuikin, etteivät edes työntekijät tiedä, mitä tapahtuu tai kuuluu tehdä. Itse olin tosiaan ottanut niin paljon selvää kuin mahdollista, mutta kämppikseni joka tuli täysin ummikkona, oli ensimmäiset viikot melko pihalla mitä häneltä vaaditaan. Ja kuten sanottu, avun kysyminen oli välillä vaikeaa koska a) kielimuuri b) eri ihmiset toimistolta saattoivat sanoa eri asioita.

Itse saapuminen asuntolaan hoitui helposti (siitä lisää myöhemmin). Rekisteröitymispäivänä kävimme kansainvälisten oppilaiden toimistotiloissa hakemassa opiskelijakortin, ostamassa halutessamme liput muutamille retkille, jättämässä yhteystiedot ja saimme vielä tarkemman aikataulun mitä on tehtävä milloinkin. Menimme jo aamusta, ja jono oli jos silloin aika pitkä, joten mikäli ei halua jonottaa kuumassa, ahtaassa käytävässä pitkään, kannattaa olla ajoissa paikalla. 

Puhelinliittymän kanssa kävi myös hyvä tuuri, sillä pari viikkoa Global Villagen keskipihalla pyöri kaksi eri puhelinliittymien myyjien kojuja. Saimme vuoden voimassa olevat liittymät nopsaan ilman sen kummempaa liikkeen etsimistä, ja hinta oli tällä tarjouksella 200 yuania. Liittymän avaamiseen tarvitaan passi, joten missä sitten numeron hommaakaan, passi matkaan. 

Varsinkin jos tulee vuodeksi, pankkitilin avaus on melko pakollinen prosessi, sillä iso osa maksuista ja varauksista tapahtuu paikallisten puhelin applikaatioiden avulla. Joissain paikoissa meiltä jopa  aluksi kysyttiin aluksi millä maksamme, ja jos vastasimme käteinen, tarkastivat asiakaspalvelijat, että heillä on tarpeeksi vaihtorahaa. Koululta lähti aamulla opas useampana päivänä kuljettamaan meitä pankkiin, mutta mukaan tarvitsee passin, kiinalaisen puhelinnumeron ja opiskelutodistuksen lisäksi varata mukaan kärsivällisyyttä. Ainakin pankissa, jossa suurin osa oppilaista avasi tilinsä, toiminta oli melkoisen hidasta ja aikavievää ja lappuja sai täytellä tuon tuostakin, useimmiten täysin ymmärtämättä mitä edes kysytään ja mikä on pakollinen tietoa. Pankki tarjosi kyllä apua asiaan, mutta englannin kielen taso oli todella huono, mikä entisestään osalla oppilaista hidasti prosessia. 

Vuodeksi tulevat myös joutuvat hoitamaan asumisluvan (residence permit) viisuminsa tilalle. Siihen tarvittiin mm. terveystarkistus, joka tehtiin paikan päällä Pekingissä. Yliopistolta lähti bussi klinikalle. Jonotukseen saadaksemme laput ja maksaaksemme meni kaksi tuntia, mutta itse kokeet (verikoe, röntgen, pituus & paino, sydänkäyrä, näkö ja verenpaine) hoituivat noin 20 minuutissa. Varsinkin suomalaiseen terveydenhoitoon tottuneena koko prosessi saattaa vaikuttaa melko vasemmalla kädellä tehdyltä. Tulokset lähetettiin sitten koululle.

Lisäksi, asumistodistukseen tarvittiin koululta ostettava vakuutus koko vuodeksi ja poliisin allekirjoitus lappuseen, johon kirjoitettiin kaikki omat tiedot. Nämä oli järjestetty onneksemme koululle ja lopuksi nämä kaikki tarvittavat lippu lappuset sekä passi toimitettiin kansainvälisten opiskelijoiden toimesta poliisille. Asumisluvan tekeminen passiin kesti muistaakseni hiukan yli viikon, pidempään mikäli palautti asiakirjat niin myöhään, että kansallisviikon lomat sattuivat väliin. 

Passi onkin erityisen tärkeä asiakirja Kiinassa. Ilman sitä on mahdoton tehdä monia asioita. Sitä tarvitaan mm. junalippujen ostoon, sillä junaliput osoitetaan henkilökohtaisesti tiettyyn passinumeroon. Se pitää olla myös mukana junalla matkustettaessa. Joihinkin museoihin tai nähtävyyksiin ei pääse ilman passia sisälle. Passista kannattaa ottaa jo Suomessa useampi kopio, sillä niitä voidaan tarvita juurikin esimerkiksi asumislupaa hakiessa. 

Mikäli lähtee lukukauden loputtua, lähteminen ei vaadi ihmeempiä byrokratioita. Kansainvälisten oppilaiden toimisto ilmoitti lähettävänsä todistuksen syyskuussa Helsingin Yliopistolle, joten ainoaksi hommaksi jääkin uloskirjautuminen huoneesta rakennus 4:n respassa. 

ASUMINEN

Global Village.

Saapuminen asuntolaan oli todellakin helppoa. Pekingin yliopistolle pääsee metrolinjalla 4. Me saavuimme kuitenkin taksilla yliopiston metroasemalle, josta kävelimme pari kolme minuuttia asuntolan respaan, joka sijaitsee 4. rakennuksessa. Annettuamme opiskelijatodistuksen ja allekirjoitettuamme nimet vuokrasopimuksiin maksoimme 1000 yuanin takuun huoneesta (käteisellä), ja siitä suuntasimmekin huoneisiin. 

Helsingin Yliopiston sopimukseen kuuluu ilmainen asuminen kahden hengen huoneessa. Yhdessä huoneessa asuu siis kaksi opiskelijaa, molemmilla on oma sänky, yöpöytä, työpöytä sekä kaapin puolikas. Huoneessa on myös allas, mikä helpottaa esim hampaiden pesua. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista, vaan vesi pitää joko ostaa pulloissa kaupasta tai kuten jotkut myös tekijät, kantaa kampuksen kuumavesiautomaateista. Jokaisessa kerroksessa on asukkaille yhteiset vessat ja suihkut sekä pyykinpesukoneet. Koneet pesevät kylmällä vedellä, joten varsinkin, jos on huimasti hikoilevaa sorttia, suosittelen tutustumaan pyykkietikkaan ja mahdollisesti ottamaan sitä pullon mukaan. Pelasti ainakin omat treenikamani lemuavaisuudelta. 

Asuntola alueella on pieni kauppa, josta saa mm pikanuudelia, jugurttia, vettä ja herkkuja. Kaupasta hieman eteenpäin on pieni kanttiini. Global Villagesta löytyy myös pari ravintolaa, pieni kirjasto, kahvila rakennuksesta 5, sekä maan alle on rakennettu uima-allas, keilaus, biljardi ja karaoke tilat. 

Vaikka välillä tuntuikin aika raastavalta asua samassa tilassa toisen ihmisen kanssa, joka ei välillä piti valoja ja ääntä yömyöhään, ja valtasi ison osan huoneesta omilla tavaroillaan, loppu viimeksi asuminen sujui pääosin hyvin. Oman tilan ja rauhan puute olikin yksi isoimmista haittakohdista vaihdon aikana, mutta oletan tämän olleen molemmin puolista. 

OPISKELU 

Läksypiirien venyessä myöhään, oli joskus epätoivo lähellä. 

PKU vaatii jokaisen opiskelijan opiskelevan 18-20/viikko kieliopintoja. Tasoja on kolme (elementary, intermediate & advanced), jotka jokainen jakautuvat vielä kolmeen tasoon. Näillä tasoilla jokaisella on tietty määrä opetusta oman luokan kanssa. Toinen kurssi on puhekurssi ja toinen käytännössä lukemista ja kirjoitusta. Tämän lisäksi valitset kuitenkin vielä yhden tai kaksi valinnaista. Valinnaiset ovat yhdelle tasolle samat, joten siellä voi olla hyvinkin eritasoisia opiskelijoita. 

Koulu alkaa sillä, että tarkistat mille tasolle sinut on sijoitettu verkossa tekemäsi tasotestin mukaan. 

Tasotestillä ei kuitenkaan testattu mitään varsinaista kiinan kielen osaamista, vaan yleisemmin mm. ”mikäli kuulet kiinan kielisen uutisen taloudesta, ymmärrätkö sen?”. Testin jälkeen taso voi siis olla melkein mitä vain. Onneksi kuitenkin oppilailla on mahdollisuus tarkistaa tasonsa kirjat ja käydä vielä keskustelemassa opettajan kanssa, joka hiukan enemmän arvioi tasoasi ja antaa sinulle suosituksen sopivammasta tasosta. Itseni laitettiin yksi taso alemmas alkuperäisestä, mikä oli kyllä todella hyvä. Sitten olikin kirjojen oston vuoro. Kun koulu alkoi, ensimmäisen viikon aikana oli vielä mahdollisuus pyytää tason vaihtoa, mikäli taso ei ollut itselle kuitenkaan sopiva. 

Opetus itsessään tuntui usein hyvinkin työteliäältä, tosin olin ehkä kuitenkin aivan inasen liian vaikealla tasolla. Läksyjä, sanakokeita, esseitä ja esitelmiä oli melko paljon. Itse otin myös opiskelun ehkä turhan vakavissani välillä, mutta usein tuntui, että pysyessään perässä tunnilla oli joka päivä oltava kertaamassa jotain tai valmistelemassa seuraavaa kappaletta. Totta puhuakseni, käytetyt oppi kirjat eivät olleet aina kovinkaan avaavia, ja netistä, sekä vanhoista Suomessa käytettävistä koulukirjoista tuli etsittyä selvennyksiä useasti. Joskus opittavia asioita tuntui vain olevan kerralla aivan liikaa, ja jouduinkin etsiskelemään koko vuoden uudenlaista opiskelutekniikkaa saadakseni edes suurimman osan jäämään päähän. Koe viikkoa edeltävällä viikolla ei annettu kokeisiin lukurauhaa, vaan varsinkin kevät lukukaudelle opettajat lykkäsivät useammankin dediksen juuri edelliselle viikolle. Kokeiden sisältö kuitenkin kerrottiin aina etukäteen, joten tiedossa oli, millaisia tehtäviä oli edessä. Osa oli jopa täysin samoja kuin pikkukokeissa tai harjoituslapuissa. 

Tunneilta saa olla jonkun verran pois, mutta mikäli olet ilman ilmoitusta pois, loppuarvosanasta vähennetään 2 pistettä, ja luvan kanssa vain 0,5 pistettä. Siitä, pitikö opettaja oikeasti kiinni tästä säännöstä, tuntui riippuvan aivan opettajasta. Loppuarvosana oli maksimissaan 100, ja useimmiten koe edusti 70% siitä, loput pisteet kertyivät paikalla olosta, läksyistä, sekä muista annetuista tehtävistä ja sanakokeista.  

Yksi iso väsyttävä tekijä opinnoissa oli se, että kaikki opetus oli vain kiinan kieltä, ja kun jonkun koulun ulkopuolellakin totta kai joutui käyttämään kieltä, tuntui etteivät aivot pääse lepäämään ollenkaan. Mikäli vaihtelua haluaa, on PKUlla jonkun verta tarjolla englannin kielisiä kursseja, joita saa ottaa muistaakseni 4 tuntia kieliopintojen lisäksi. MUTTA kurssikuvausten perusteella ne ovat erittäin työläitä ja en usko, että olisin pystynyt tasapainottelemaan vielä yhden työlään kurssin kieliopintojen päälle. Opettajat olivat kuitenkin pääosin mukavia ja ymmärsivät, että olemme täällä vaihdossa, johon kuului myös osittain hauskan pito. Omista opettajistani kukaan ei esim rankaissut läksyjen myöhässä palauttamisesta tai tunnille myöhässä tulosta. 

VAPAA-AIKA

Myös vaihto-opiskelijat pystyivät liittymään yliopiston harrastekerhoihin. Itse osallistuin vapaa-otteluun sekä brasilian jiujitsuun, mutta kerhoja löytyi urheilun lisäksi myös mm. valokuvauksesta, tanssista ja soittamisesta. 

Haidianin alueella on ostareita, ravintoloita ja kahviloita, ja metrolla (ja miksei bussilla tai taksilla) pääsee myös toki muualle kaupunkiin. Peking on kuitenkin todella iso, ja matkustamiseen saa helposti käytettyä kohteen sijainnista riippuen 40 minuuttia tai jopa reilu tunnin. Metroasemilta voi ostaa matkakortin, joka käy metroihin, ainakin joihinkin paikallisjuniin ja pääosin busseihin. Kortilla maksetaan kuljetun matkan mukaan, eikä opiskelija-alennusta ole. Matkaaminen on kuitenkin halpaa, ja ajettuaan tietyllä summalla kuukauden aikana, lopuista matkoista saa hiukan alennusta.  Viereisellä Wudaokoun alueella, jonne on noin parin kilsan pyörä/kävelymatka asuntoloilta, on jonkun verran baareja ja klubeja, mikäli yöelämää kaipaa. Itse en ole kauheampi bilettäjä, mutta tarinoita olen kuullut halvasta valeviinasta. Mikäli on korealaisen ruuan ystävä, Wudaokousta löytyy useampi eri korealainen ravintola ihanine kimchi pannukakkuineen ja somek mahdollisuuksineen. 

Tunnetuimpiin turistikohteisiin kannattaa mennä aamusta, mikäli mahdollista ja itse välttäisin kansallisia juhlapyhiä. Joihinkin paikkoihin on myös päivittäinen sisään otto kiintiö. Eli kun sisällä on tietty määrä ihmisiä, enempää ei oteta sisään, tai pitää odottaa, että ihmisiä tulee tarpeeksi ulos. Monet turistikohteet myös sulkeutuvat jo kello 17:00 aikaan, joten koulupäivinä turisteilu ei ole aina mahdollista. Kannattaa aina myös tarkistaa, tarvitaanko passi mukaan sisäänpääsyn takaamiseksi. 

Itse suosittelen myös kaupunkipyörien kokeilua, ne ovat näppäriä liikkua ympäriinsä. Joskin paikalliseen liikenne käyttäytymiseen voi mennä hetki. Aluksi siis kannattaa noudattaa varovaisuutta, mutta kun jutun jujusta saa kiinni, pyörä on mitä kätevin kulkupeli.  Mikäli Pekingistä haluaa kauemmas lähteä, pääsee useampaan paikkaan junalla, jotka ovat nopeita ja viihtyisiä. Esimerkiksi Tianjin on helppo päiväretki kohde, jonne ajaa vain puoli tuntia junalla. 

Hintataso on pääosin Suomea halvempi, ja erityisesti mikäli tutustuu nettikauppa Taobaon saloihin. Taobaosta löytyy mitä vain, jopa Fazerin suklaata (joskin suomalaiset tuotteet olivat melko kallita. K-Kaupalla oli jopa oma Taobao). Taobaossa osa tuotteista ei kuitenkaan ole kovinkaan korkealaatuisia ja jotkut voivat kuulemani mukaan olla jopa feikkejä, joten aina kannattaa selata useampi vaihtoehto läpi ja miettiä tarkkaan onko se halvan hinnan väärti. Monet menivät Taobaon halpuudesta täysin sekaisin, ja sitten lähtöpäivänä melkein kaikki lensi roskiin. Eli kannattaa pitää myös mielessä, että joku päivä se pakkaaminen tulee eteen. 

HYVÄ TIETÄÄ

Kiinassa on rajattu internet. Sitä voi kiertää VPN ohjelmien avulla, mutta se kannattaa ehdottomasti ladata ENNEN saapumista, sillä useimmille VPN sivustoille pääsy on estetty. Itselläni oli koneella varmuuden vuoksi kolme eri VPN ohjelmaa, joista jouduin lopulta turvautumaan kaikkiin, sillä poliittisesti herkkien tapahtumien vuosipäivinä ja poliittisten kokousten aikoina yhteydet katkeilivat enemmän tai vähemmän. Helsingin Yliopiston sähköposti toimi ainakin vuonna 2018-2019 ilman VPN yhteyttä, ja siirsinkin kaikki tärkeät postit sinne. 

Kiina on myös melko turvallinen maa. Itseälläni isoin huolen aihe varsinkin alkuun oli ehdottomasti liikenne, jossa ei tuntunut olevan mitään logiikkaa. Autot saavat aina kääntyä oikealle, joka aiheutti muutaman lähetä piti tilanteen, ja mopot saavat ajaa aivan missä haluavat, niin kuin haluavat. Alkuun myös vartijoiden runsas määrä, ja paikoitellen raskaalta tuntuva varustus ei varsinaisesti luonut turvallisuuden tunnetta, mutta tähänkin on pikkuhiljaa tottunut. Erityisesti loppu keväästä kampuksella kiinalaisten opiskelijoiden pidätykset kiristivät hiukan ilmapiiriä, vaikka tätä koitettiinkin selkeästi ulkomaalaisilta opiskelijoilta peitellä. 

Kuten sanoin, varsinkin pitkään olijoille pankkitili ja kiinalainen puhelinnumero ovat lähes pakollisia. Kun nämä kaksi ovat kunnossa, voi pankkikorttinsa yhdistää Wechatin maksuominaisuuteen, sekä/tai Alipayhin. Puhelimella voi maksaa lähes missä tahansa, ruokakojuista takseihin. Itse törmäsin ainoastaan pari kolme kertaa tilanteeseen, jossa puhelin maksaminen ei ollut lainkaan mahdollista. Tämän jälkeen myös taksin ja ruuan tilaus, sekä vaikkapa elokuvalippujen varaus hoituu kätevästi puhelimella. 

Ilmansaasteita

Varsinkin talvisin Pekingin ilmanlaatu huononee pahasti lämmitysten takia, mutta saasteisia päiviä saattaa olla koska vain. Kannattaa siis ostaa jo tullessa varastoon maskeja, jotka suojaavat PM 2.5 partikkeleilta ja joissa on pieni ilmansuodatin. Maskin tulisi asettua mahdollisimman tiivisti kasvoille myös reunoiltaan, ja esimerkiksi kirurgin maskit ovat tästä syystä hyödyttömiä. Toisille pienikin saaste aiheutti pahoinvointia, väsymystä ja pääkipua. Itselläni esiintyi limaisuutta, mikäli saaste lukema oli melko korkea muutamia päiviä putkeen, mutta koen päässeeni aika vähäisillä oireilla. Ilmanlaatua kannattaa tarkastella täältä https://aqicn.org/city/beijing/

Useat kiinalaiset, varsinkin maalta tulevat tai pienemmissä paikoissa asuvat, ovat hyvin uteliaita ulkomaalaisia kohtaan. Jotkut tuijottavat avoimesti ja saattavat osoitella ja kommentoida jotain. Jotkut saattavat kuvata salaa, mutta osa tulee ihan rehdisti kysymään voiko ottaa kuvan kanssasi.  Lapset erityisesti tykkäävät vilkuttaa ja huudella ”Hello! Hello!”. Kiinalaiset saatavat tulla myös juttelemaan estoitta esimerkiksi puistoissa ja itseäni jopa pyöräillessä Tangshanissa koitettiin värvätä lapselle englannin kielen opettajaksi.