Pää kolmantena jalkana

Focus, unfocus, focus.

Huh.

Täällä on tosiaan päivät pitkät juostu ympäri kampusta ja välillä kirjoiteltu läksyjä yömyöhään. Koulu on pitänyt kiireisenä, minkä lisäksi hain huhtikuussa töihin. Ai mimmoisiin töihin? No aloitetaanpa ihan ihan ihan alusta.

Sain kansainvälisten oppilaiden toimistosta viestin, jossa haettiin Pekingin Yliopiston kesäkoululle programm assistenttia ja hakija saisi olla myös ulkomainen oppilas. Palkkahan oli ihan surkea, mutta laskeskelin harjoittelun kiinassa voivan olla kuitenkin kokemuksena sen verta arvokas, että haku kannattaa.

Pääsin haastatteluun, jossa selvisi, että aiemman työkokemukseni perusteella he itseasiassa toivoivat minun voivan tehdä esittelyvideoita tietyistä kursseista. Hiukan kauhuissani suostuin tähän, palkkakin nousi hieman ja jäin odottamaan yhteydenottoa. Meni 2 viikkoa, ja ajattelin heidän jo unohtaneen minut, mutta toisaalta koe viikko painaessa päälle samalla kun opettajat edelleen antoivat isoja läksykasoja, en valittanut.

Seuraavassa tapaamisessa painotin, että pystyn tekemään yksinkertaisia kuvauksia ja yksinkertaista leikkausta, mutta kuten he CVstänikin näkevät, nämä eivät ole erikoisalaani. Koska video tulee yhdelle Kiinan parhaista yliopistoista, eikä minulla ole skenen paikallista tuntemusta (esim kalustovuokraus, hinnat, kuvauslupien järjestys) suosittelin, ammattilaiskuvaajan palkkaamista, joka mahdollisesti voisi myös editoida. Sanoin, että periaatteessa sopiva henkilö saattaisi löytyä myös koululta, koska heillä on viestinnän ja journalismin laitos yliopistolla.

Wandering Earth, legal perspective.

Noh, kävipä kuitenkin niin, että minulle lyötiin kouraan Nikonin järjestelmäkamera, jonka videokuvanlaatu ei ollut todellakaan parhaasta päästä, enkä voinut ottaa kerralla 5 minuuttia pidempää klippiä. Sitten minut lähetettiin kuvaamaan erään professorin pitämää keskustelutilaisuutta, jonka aiheena oli "legal perspectives of film Wandering Earth". Ja sanottiin että hei teeppä sen opettajan haastis samalla. Ai niin ja ilman mikrofonia (joka ei olisi auttanut koska kuten huomasin myöhemmin, sitä ei olisi voinut liittää kameraan). Tiesin jo lähtiessäni koko homman tuomituksi laadullisesti, mutta ajattelin, että ehkäpä tässä tilanteessa on parempi näyttää kuin selostaa.

Tilaisuudessa minut laitettiin istumaan yhdelle paikalle ilman mahdollisuutta liikkua, jonka lisäksi latauksesta huolimatta akku alkoi loppua ja tarkennuksen haku alkoi käydä vaikeaksi. Tilaisuuden jälkeen, opettajalla ei ollutkaan aikaa puolta tuntia vaan vartti ja halusi hoitaa paikan päällä haastattelun heti, ja minä siinä sitten pienessä mielessäni itkin verta. Tila oli iso ja kaikui pahasti ja henkilökunta alkoi kokoamaan tuoleja pois, ja tiesin ettei ääni tulisi olemaan edes etevimmän äänileikkaajan käsissä käyttämisen arvoista. Koko tilanne oli sinänsä sääli, sillä minusta professorin vastaukset olivat hyviä, mutta... niin. Noh, sanoin professorille jo siinä paikalla, että tämä pitänee tehdä uudestaan, mutta kiitos ajastanne tänään. Onneksi professori oli positiivisen oloinen osallistumisestaan tähän hankkeeseen ja ilmoitettuani laadullisesta ongelmasta kansainvälisten asioiden toimisto ilmoitti olevansa yhteydessä kuvaajaan, joka oli aikaisemminkin työskennellyt PKUlle.

Kuvaaja oli tosiaan tehnytkin paljon videoita PKUlle ja valmistunut cinematographiksi (suomalainen nimitys lienee elokuvaaja...) Pekingin Film Academysta. Joka on käsittääkseni Kiinan paras tai parhaita elokuvayliopistoja, ja josta monet kuuluisimmista kiinalaisista ohjaajista ovat valmistuneet. Noh, hän hyppäsi kyytiin ja on hoitanut ison osan käytännön järjestelyistä. Mukana on myös hänen tuttunsa, samasta koulusta ohjauksen puolelta valmistunut henkilö, mikä onkin hyvä, sillä hänen kanssaan olemme pystyneet käymään läpi ovatko ajatukseni toimivia. Asia on siksikin hyvä, että kun esimerkiksi tapasimme robotiikan laitoksen henkilökuntaa ja keskustelut käytiin kiinaksi, eikä minulla siis ollut MITÄÄN mahdollisuutta osallistua keskusteluun (robotiikan sanasto ei ollut ihan hallussa), hän pystyi hoitamaan kaiken tarvittavan taiteellisen puoleen liittyvät kysymykset kuvaajan kanssa.

Muutaman päivän intensiivisen valmistelu päivän jälkeen
oltiin aika väsähtäneitä kaikki. 

Noh, mutta, kiire pukkaa tämän kanssa, mutta onneksi kun kurssivideot saadaan nyt kasaan pääsemme tekemään kampus elämä videoita, joista tulee point of view kulmasta kuvattu vlog pätkiä nopeine ja vauhdikkaine leikkauksineen. Minusta tuntuu, että kaikki haluaisivat jo siirtyä siihen projektiin, sen ollessa huomattavasti enemmän kekseliäisyyttä vaativa, sekä enemmän omassa kontrollissamme, koska emme ole riippuvaisia  haastateltavien tai näyttelijöiden yhteistyöhalukkuudesta....

Mitäs muuta, opetusta on jäljellä enään 3 viikoa (!!!) ja vaihtoakin 7 viikkoa. Tein seinälle kalenterin, josta ruksaan päiviä niiden kulumisen mukaan ja paluu tuntuu ihan epätodelliselta. Asunnonhaku juttuja on vireillä, joten peukut pystyssä, että asunto olisi 1.7 saatavilla. Matkatoveri nauraa (toivottavasti hyväntahtoisen) vittuilevasti, ettei heidän luokkansa saa läksyä, vaikka itse olen läksyvuorten kanssa kuluttanut koulukirjat jo aivan koirankorville. Ulkomaiset vaihtarit laitetaan myös ensiviikolla pitämään luokkiensa kanssa näytelmiä kiinaksi, mikä voisi olla ihan kivakin juttu, jos samaan aikaan ei tosiaan tarvitsisi selvitä jatkuvista esseistä, pikkukokeista ja kuunteluista. Nyt kaikkia jo hieman väsyttää, ja vaikka meidän muutamissa treeneissä onkin ollut ihan hauskaa ja tuntuu, että uusi luokkani on lähentynyt, on yhteistä kaikille sopivaa aikaa vaikea löytää. Meidän luokkamme tekee Tuhkimon, ja minä pääsin ilkeän äitipuolen rooliin. muahahahahahah.

Onneksi kampukselta löytyy paikkoja rauhoittumiseen hektisten
päivien päätteeksi. 

Ennen Vappu lomaa karattiin Matkatoverin kanssa
päiväksi Tianjiniin. 

Tianjinin vieraiden keilten yliopistosa opetetaan
myös suomen kieltä.

Vappu lomakin tuli ja meni, Pekingissä se oli koko maasta poiketen viikon mittainen. Huhuja syistä liikkui, mutta ehkäpä ei siitä sen enempää. Itse viihdyin tuon viikon laiskottelemassa Japanissa poikaystävän luona pelaten Pokemon Gota, kahvitellen ja herkutellen.  Sain Japanissa myös karaistusta jo paluuseen ja Kauppatorin lokkien varalle. Viimeisenä iltana kävelimme Kamogawa joen vartta syöden pullaa, kun taivaalta yhtäkkiä syöksyi kotka ja vei kallisarvoisen herkkuni! Joka tapauksessa, sille varaskotkallekin, hyvää reiwaa, tuokoon se parempia herkkuja kaikille! 

Kioto hauva.

Keisarillinen puutarha.

hampparipihvi sushi?

Vanhan keisarin syntymäpäivänä monet liikkuivat
perinteisissä japanilaisisa vaatteissa.