Talviuninen Qingdao

Alla näkymä rannalta Qingdaossa lauantaina, yllä sunnuntain tilanne.

Perjantaina 11.1 oli viimiset kokeet ja sanottiin heipat yhdelle Team Finlandin jäsenelle. Toivottavasti tämänkin tamperelaisen kanssa vielä törmätään! Lauantai aamuna oli sitten aika suunnata kevätloman matkan ensimmäiselle etapille, Qingdaohon. Sen verta mitä junassa olin hereillä, ei näkymissä ollut kauheasti kehuttavaa. Välillä ikkunasta näkyi pelkkää valkoista utua. Ilma ei Qingdaossakaan ihan parhaasta päästä ollut ja hiukan interwebsiä selattuani huomasin, että koko lailla melkein koko Itä-Kiinassa on ilmanpuhtaustilanne erityisen huono. Pekingissä meni 500 raja rikki, sillä teollisuussaasteet tulivat tuulten mukana pohjoisemmista ja itäsemmistä lähi provinsseista, mutta samaan aikaan etelästä tulevat tuulet pysäyttivät saasterintaman paikalleen Pekingin ylle. 

Maski tuli tarpeeseen.  

Qingdaossa pyörittiin melkeinpä koko siellä oloni aika 200-350 kieppeillä, viimeisenä iltana tilanne alkoi helpottua hiukkasen. Ensimmäisenä päivänä tsekattuani sisään hostelliin kävin vain hieman kävelemässä rannassa ja kurkkimassa kaduilla millaista meno on täällä. Qingdao oli saksalaisten hallussa vuodesta 1898 vuoteen 1914. Tuona aikana saksalaiset ehtivät saada alueelle leveämmät kadut, viemäröinti järjestelmän ja sähköt. Qingdaossa oli tuolloin myös väkimäärään nähden suurin oppilasmäärä kouluissa. 1903 perustettiinkin Tsingtaon panimo, olut, jota jotkut teistäkin ovat saattaneet maistella. Ainakin Ruoholahden cittarista sai kesällä sitä jopa hiukan isommissakin pulloissa ja neljää eri laatua. 

Toisena päivänä vierailin Tsingtaon kaljamuseossa. Kierros oli selkeä ja hyvin opastettu, siinä kerrottiin ensin hiukkasen Qingdaon historiaa ja siitä lähdettiin sitten kietomaan Qingdaon historiaa panimon näkökulmasta. Toisessa rakennuksessa esiteltiin vanhat oluen panotavat ja lopuksi pääsi vielä kurkkaamaan uudellekin puolelle. Kaupungissa on paljon eurooppalaistyylisiä rakennuksia, osa hyvässä kunnossa, kuten hotellini, joka sijaitsi Tanskan vanhassa suurlähetystössä. Osa selkeästi hylätty, kuten eräs isompi rakennus, josta ikkunat oli rikottu ja kokonaan köynnösten peitossa. Japanilaistyylisiä rakennuksia en bongannut, vaikka kaupunki ehti olla myös japanilaisten miehittämä 1914-1922, sekä uudelleen 1938-1945. Tosin ihan joka puolelle en kerennyt ja kierreltyä tuli tosiaan jalan. Olen todennut, että näin pääsee parhaiten näkemään niitäkin katuja, joissa ulkomaalaisia ei yleensä kulje ja voi pysähtyä paremmin mielensä mukaan, kun jotain mielenkiintoista tulee vastaan. 

Museo oli kadulta helpoten tunnistettavissa
mistäs muustakaan kuin kaljatölkeistä katolla.

Pyykkejä löytyi kuivumasta kaduilla, osittain jopa
blokaten kulkuväylän. 

Shanghai Strasse.

Xiao yu shan eli pikku kala vuori.

Hauska piirre kaupungissa olivat myös siellä täällä roikkuvat makkaralenkit. Niitä oli roikkumassa kauppojen edessä kaduilla, sekä asuntojen ikkunoiden ulkopuolella vaatekuivaus rekeillä. Rannoilla puolestaan myytiin erilaisia simpukoista valmistettuja käsitöitä ja ihmiset juoksivat nauraen hiekalla lokkeja karkuun. Ihmisiä oli kuitenkin varsinkin Pekingiin verrattuna todella vähän tuntuisesti ja kaupunki oli muutenkin hiljaisen oloinen. Ehkäpä osa tekijänsä olivat säällä ja vuoden ajalla, mutta oli hyvin kummallista olla jopa Helsinkiä hiljaisemman oloisessa kaupungissa. Yhden rannan läheisyydestä löytyi Tian Hou temppeli eli Taivaan kuningattaren tai keisarinnan temppeli. Samassa yhteydessä oli hiukan tietoa myös perinnetavoista, kuten naimisiin meno rituaaleista ja uuden vuoden vietosta.  

Tianhou temppeli.

Taivaan kuningattaren uskottiin siunaavan turvallinen merimatka. Kaikille hänelle pyhitetyille temppeleille on yhteistä merelle suunnattu etuosa. Qingdaon temppeli on rakennettu 1467 Ming-dynastian aikaan, ja ilmeisesti tällä kertaa valitettavasti aivan kaikkiin tiloihin ei ollut siellä pääsyä. Tai sitten olin vain liian arka kulkemaan ympäriinsä. Päähallissa oli Mazun, eli kuningattaren, puusta veistetty kuva. Pihassa oli myös yli 500 vuotiaat nais- ja miesgingko puu, joista temppeli tuntui olevan hyvin ylpeä. Itselläni ei biologian ymmärrys riitä niin pitkälle, että puiden sukupuolen erottaisin… 

Kaiken kaikkiaan vierailu Qingdaossa sujui ongelmitta, käveltyä tuli paljon, herkuttelin dumplingseilla ja kahvilla. Meri-ilmasta nautiskelu jäi aika vähille, mutta seuraavakin seikkailu on rannikolla. Toivotaan, että saasteet pikkuhiljaa hellittävät ja ulkona oleminenkin olisi mukavampaa.