Shanghain kaduilla

Taolainen temppeli ja rituaali.

Seitsemän tunnin junamatkan jälkeen olin iloinen istuessani lähes tyhjään Shanghain metroon illalla yhdeksän jälkeen. Hotelliin päästyäni kävin suihkun kautta nukkumaan. Seuraavana aamuna ilokseni huomasin saasteiden viimein laantuneen, vaikkei vieläkään toki Helsingin lukemissa oltu. Hotellini sijaitsi yllättävän kätevällä paikalla ranskalaisen alueen ja vanhan kaupungin välissä. Olin päättänyt lähteä kiertämään vanhaa kaupunkia, mutta matkan varrella löysin kungfutselaisen temppelin sekä taolaisen temppelin, jossa oli juuri meneillään jonkin sortin rituaali. En kehdannut kauheammin häiritä rituaalia tai pihalla rukoilevia ihmisiä, joten pakenin temppelin kakkoskerroksen tasanteelle seuraamaan tilannetta.

Toisessa kerroksessa oli useampikin huone pyhitetty erinäköisille henkilöille ja jumalille. Nämä kulkivat aina kolmen sarjassa. Parvelta oli myös hyvä seurata rituaalia. Päähallissa, ovien edessä seisoi mies laulamassa ja puhumassa, välillä kilkutellen kelloja, juoden jotain, heiluttaen miekkaa sekä siunata kuin tyhjästä ilmestyneitä ihmisiä. Temppeli sattui vielä olemaan jonkinlaisen pyhän käärön takia todella tärkeä, mutta valitettavasti itse temppelistä tai taolaisuudesta ei oikeastaan ollut mitään tietoa.

Matka jatkui kaupungin jumalan museoon/temppeliin. Alun perin Kulta Vuoren jumalalle pyhitetty temppeli muutettiin Ming dynastian aikana kaupungin jumalan temppeliksi. 1950 luvulla Taolainen yhdistys sai sen hoidettavakseen ja siivosi kansanperinteen alamaailman henkiä esittävät patsaat pois. Temppeli on pyhitetty kolmelle kaupungin jumalalle, jotka perustuvat olemassa oleviin henkilöihin. Täälläkin oli aika paljon rukoilevia ihmisiä. Pian tajusin, että useissa halleissa ja hallien välisillä käytävillä oli erilaisia pyhimyksiä, joita ihmiset saapuivat rukoilemaan. Tällaista toimintaa en ollut vielä nähnyt Pekingissä, enkä totta puhuen ollut olettanut Kiinassa näkeväni mitään uskonnollista toimintaa. Viime aikoina on ollut niin paljon uutisia kirkkojen ahtaalla olosta Kiinassa, ettei mielessäni ollut käynytkään taolaisen, buddhalaisen tai muun perinteisemmän uskonnonharjoitukseen törmäämiseen. 

Vierailin Yun puutarhassa, jonka rakennus oli aloitettu 1559 Pan Yunduanin toimesta, joka halusi puutarhasta isälleen paikan viettää vanhuuden päiviään (ja varmaan olisi kelvannut hänelle itselleenkin viettää eläkettä siellä…). Siellä tajusin ensimmäistä kertaa, miten tyhjä Shanghai oli. Olin toki liikkeellä hieman aikaisin, mutta väkimäärän olisi silti pitänyt olla vähintäänkin samaa luokkaa vanhassa kaupungissa ja turisti paikoilla kuin Pekingissä. En valita, puutarhasta sai nauttia melko rauhassa ja hiljaisuudessa. Tyyliltään se, ja vanha kaupunki muutenkin, tuntuivat hieman Pekingiä erilaiselta, vaikka toki, juurikin puutarhan lähellä paikka oli selkeästi muuttunut hyvin turistivetoiseksi.

Minua koitettiin myös ilmeisesti saada teehuonehuijaukseen lankaan, mutta väitin syöneeni juuri ja ettei tee niin kiinnosta, ja pääsin lopulta irti epäilyttävän hyvää englantia puhuvasta pariskunnasta, joka tuntui myös olevan liian hyvin perillä Euroopan ja jopa Suomenkin tilanteesta. Ensin he pyysivät minua ottamaan valokuvan, ja ihmettelin miksi siinä keskellä katua. Lisäksi, paikalla oli useita kiinalaisia, joten miksi he halusivat minun ottavan valokuvan. Seuraavaksi alkoi kyselyrumba; osaanko kiinaa, kauanko olen ollut, miksi olen ja yhtäkkiä ”tuolla on sellainen perinteinen teehistoria paikka, minne ollaan menossa, tuletko”.  Jouduin hiukan vänkäämään saadakseni jatkaa matkaa rauhassa. Voihan se olla, että tarjous oli vilpitön, mutta näistä huijauksista olen kuullut aiemminkin ja jotenkin siinä vaiheessa oli jo niin monet hälytyskellot soimassa, että katsoin paremmaksi luikkia vähin äänin Huangpu joen rantaan. 

Pudongin pilvenpiirtäjiä. 

Bundia.

Shanghaissa on todellinen ongelma puhtaasta vedestä. 2015 osa alueen vesistöistä oli niin saastunutta, ettei sitä voinut käyttää mihinkään tarkoitukseen. 2013 Huangpu joesta löydettiin sian raatoja. YLEkin uutisoi ruhoja löytyneen lähes 12 000. Tästä joesta otetaan osa Shanghain juomavedestä. Viranomaisten mukaan puhtaustesteissä ei juurikaan näkynyt vaikutusta tästä tapauksesta. Vesilähteisiin on kuitenkin dumpattu myös teollisuuden saasteita. Vesi saastuu myös maanviljelyn takia. Vaikka vettä puhdistettaisiinkin, seuraavaksi ongelmaksi voi muodostua sen säilöminen taloissa. Taloissa on vesisäiliöt, jotka pitäisi puhdistaa kahdesti vuodessa. Puhdistuksen jälkeen vesi pitäisi testauttaa viranomaisilla. Ketään ei nyt varmaan kauheasti yllätä, että 2013 Shanghai Daily lehden mukaan tämän valvomista ei ole voitu työntekijä pulan takia tehdä. Väitettiin jopa joidenkin testauttaneen kaupasta ostettua pullovettä läpäistäkseen laatutestit. 

Terveisiä Karavaanille.

Kyllä sitä on ainakin ympäristö asioiden puolesta ollut suhteellinen lotto voittoa syntyä Suomeen, sen täällä tajuaa aina paremmin ja paremmin. Toivottavasti tilanne pysyy sellaisena, esimerkiksi ilmansaasteet kun eivät kunnioita valtioiden rajoja…

Seuraavina päivinä vuorossa olivat Shanghain museo, Kommunistisen puolueen ensimmäisen kansallisen kongressin pito paikka (Site of the First National Congress of the Chinese Communist party), Shanghain kaupungin museo ja Oriental pearl TV ja näköalatorni. CCPN ja kaupungin museossa lähdettiin molemmissa liikkeelle Shanghain kolonisaatio ajasta, jolloin kaupunki oli ulkomaisten hallussa. Kongressin muistopaikan tiloissa käytiin sitten marxismin ja kommunismin tie Kiinaan, kommunistisen puolueen perustaminen ja pääsipä siihen huoneeseenkin, missä herrat kokoontuivat, ennen kuin joutuivat pakenemaan poliisiratsiaa ja jatkamaan kokoustaan muualla. Kaupungin museo oli Oriental Pearl tornin alakerrassa ja siellä lähdettiin liikkeelle (vaikkei kovin syvällisesti toki…) ajasta ennen ulkomaalaisten tuloa ja paikassa oli runsaasti pienoismalleja ja mallirakennuksia kaupoista, teehuoneista, partureista, kioskeista…. Näköalatasanteilla ilman saasteet eivät taaskaan saaneet kaupunkia näyttäytymään edukseen, mutta kaupungista sai siltikin vähän paremman kuvan. 

Herrat kokoustaa Kiinan Kommunistisen puolueen pystyyn pistämisestä.

Oriental Pearl torni.

Hiukan jännitti.

351 metriä ei ole edes Shanghain korkein näköalatorni.
 

Öinen Shanghai.

Osassa purkutuomion alla olevista taloista näkyi
asutusta. 

Täälläkään kuitenkaan ei kaikki ole huippumodernia,  uusia kerrostaloasuntoja ja pilvenpiirtäjiä toistensa perään. Viimeisenä päivänä lähdin kävelemään etelään päin, törmäten useisiin hyvin huonossa kunnossa ja purkutuomion alla oleviin taloihin. Vaikka osissa olikin muurattu ovet ja ikkunat umpeen, joistain ikkunoista näkyi pyykkejä ja muutamista ovista hyvin pieniä, sotkuisia asuinhuoneita. Tullessa enemmän turistikohteiden suuntaan, talot näyttivät siltä, että julkisivu oli rempattu, mutta sisätiloja ei aina. Joillain kujilla asunnot taas olivat hyvinkin vaihtelevia; osat olivat märähköä betonia, ahtaita täynnä sälää ja nurkassa pieni kuvaputki televisio, osassa puolestaan oli maalatut seinät, kunnon keittiön kaapit ja tasot sekä uudempia kodinkoneita. Liiketilat olivat useammin selkeästi rempattuja. Mutta vaikka mun kiinankielen opettajat olikin sanoneet, ettei Shanghai ole oikeaa Kiinaa, niin kyllä täältä noilta pikkukaduilta löytyi sitä Kiina fiilistä pikkuisten tupakka-, öljy-, vihannes- ja hedelmä- ja lihakojujen keskeltä. Tämä viimeinen kiertelyreissu oli myös hyvä muistutus siitä, että siellä missä on todella rikkaita, voi olla myös todella köyhiä, eikä päällisin puolin hyvältä näyttävissä paikoissa aina ole kaikki niin hyvin, kuin voisi kuvitella.