Pyykkipäivän iloja?

Tuntuu, että parissa viikossa on toisaalta tapahtunut hirveästi ja toisaalta ei oikein mitään.  Ehkä se on se arkistuminen, kun kaikesta tulee rutiinia ja päivät alkavat sekoittua toisiinsa. Pian olenkin jo matkalla Japaniin ja sitten olen ollut maailmalla 4 kuukautta ja on aika alkaa laskea päiviä kotiin paluuseen.  Toisaalta ajatus kotiin paluusta tuntuu hyvältä, toisaalta tiedän jo nyt kaipaavani uusia ystäviäni paluun jälkeen. Mutta, itse asiaan, jätetään tämä hömppöttely tuonnemmaksi!

Tehtiin Luokkatoverini kanssa muutama viikko sitten podcast kiinalaisesta vähemmistöstä, uiguureista, joita Tällä hetkellä vangitaan Kiinassa uudelleen koulutusleireille. Suomessa Helsingin Sanomat ja Ylekin ovat kirjoittaneet aiheesta (HS:n kirjoitukset uiguureista, Ylen Aasian kirjeenvaihtajan Jenny Matikaisen matka Xingjianiin). Podcastin julkaisemisen jälkeen hän kuitenkin sai paljon viestejä (Britanniasta) kehottaen ottamaan podcastin alas turvallisuus syistä. Itse uskon, että ainoa mitä meille olisi voinut käydä, olisi ollut viisumin peruminen. Mikä olisi toki ikävää muttei vaarallista. Kuitenkin, Luokkatoverini päätti uudelleen julkaista podcastin Kiinasta lähdön jälkeen.

Alun alkaen Kiina kielsi näiden uudelleen koulutusleirien olemassa olon, mutta tänä syksynä ne ”laillistettiin”. Ne on haluttu saada näyttämään julkisuudessa hyvältä ja uusia mahdollisuuksia antavalta. Niistä käytyä keskustelua on pyritty normalisoimaan ja videoilla näytettään iloisia ja ulkona urheilevia ihmisiä. Kuitenkin leireiltä vapautetut tai niillä työskennelleet ovat kertoneet kovistakin oloista, jopa nälästä ja väkivallasta. Joidenkin arvioiden mukaan leireille on jo vangittu enemmän ihmisiä kuin mitä natsit vangitsivat juutalaisia toisen maailman sodan aikaan. Tarkkoja lukuja ei kuitenkaan liene kellään. Joitakin viikkoja sitten 15 maan suurlähettiläät kirjoittivat kirjeen Kiinan viranomaisille, Suomen lähettiläs mukaan lukien. 

Kiinan opiskeluun on kokeiden jälkeen tuntunut jäävän turnausväsymystä. Aivot ei saa levätä missään vaiheessa, kun kaikki tunnit ovat kiinaa, eikä aivot pääse oikein lepäämään muihin asioihin. Varmaan pitäisi alkaa miettimään gradua jo pelkästään, että saisi muutakin luettavaa. Tällä viikolla osa tunneista on onneksi peruttu puhekilpailun takia, joten työmääräkin on hiukan pienempi. 

Joulusta ei ole oikein tietoakaan täällä, eikä ihme, sillä se ei ole kovinkaan tärkeä juhla kiinalaisille. Monesti unohtaa koko joulun lähestymisen, sillä ilma on edelleen melko syksyinen, enkä ole juurikaan bongannut joulukoristeita. Ilmeisesti Saksan lähetystö järjesti tai järjestää saksalaisen joulumarkkinan/torin. Mutta ollakseni ihan rehellinen, ihmismäärien ollessa näin valtavat on jo alkanut mielummin välttelemään tiettyjä paikkoja ja tapahtumia. 

Pyykkäys hommia. 

Tänään onkin toisaalta peruttujen tuntien ansioista pyykkipäivä. Varsinkin treenivaatteiden peseminen on aikamoinen työmaa (tai hiukan 麻烦). Pyykinpesukoneet tosiaankin pesevät täällä kylmällä vedellä, joten pahimmat hienhajut eivät todellakaan lähde. Niinpä vaatteiden pesurituaaleihin kuuluu pesuvati, pikkuhousu saippuaa, ja vedenkeitin. Siinä sitten keitetään vähän kerrallaan vettä ja esipestään kuumalla vedellä ja pyykkietikalla, minkä jälkeen kaikki roudataan pesukoneeseen huuhdeltavaksi ja linkoamaan. Pari kertaa on jo tullut poltettua sormet kuumassa vedessä, mutta yleensä kun muistaa miksata sekaan vähän kylmääkin vettä niin vahingoilta välttyy. 

Toinen ongelma onkin saada kaikki ripustettua jonnekkin kuivumaan huoneessa, sillä ei kämppiksen kanssa ole ostettu kuivaustelinettä. Varsinkin BJJ gin kuivaksi saaminen vie aikaa, sillä sitä en uskalla laittaa kuivuriin. Siinähän sitä oltaisiin, kun puku olisi pari kokoa liian pieni eikä takki menisi ympärille kiinni. BJJ tuntien vetäjä ilmoitti jo muutenkin, että mun ohittaminen on surkeaa, ei anneta sille lisää syitä nauraa mulle. 

Matkalla treeneihin Tsinghua yliopistolle. 

Treenivaatteista tuli mieleen, että tänä aamuna ilmoittauduin yliopiston Sanda kilpailuun. Sanda on käsittääkseni kiinalainen versio potkunyrkkeilystä ja koska säännöt olivat melkoisen samanlaiset kuin Sin Moo Hapkidon pystyottelussa, uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan. Käytännössä pitää vielä varmistaa millaiset alasviennit ovat sallittuja, mutta näyttäisi siltä niissäkään ei ole juuri eroa verrattaessa Hapkidoon. Nyt on pari viikkoa aikaa muistella, että mites se pystyottelu menikään, on meinaan parin vuoden taukoa aktiivisesta pystysparrista vaikka täällä toki sen makuun onkin vähän päässyt. Erät ovat vain 1,5 minuuttisia, siinä ajassa pitäisi joko tyrmätä vastustaja tai osoittaa tuomarille olevansa parempi ottelija. 

Muissa ilouutisissa! Entinen kämppikseni Suomesta kertoi mulle vahingossa tavan hiukan huijata Pokemon Gon pelaamisessa täällä. Kiinassahan peli on tosiaan täysin blokattu, ja ainoa mitä olen pystynyt tekemään on ottaa vastaan lahjoja. Peli ei siis laske kilsoja ja luonnollisestikaan stoppeja tai pokemoneja ei ole missään. Nyt kun peliin on yhdistetty adventure sync, eli askelien laskeminen silloinkin kun peli appi ei ole päällä, pystyn ratkomaan munia. Yhdistin puhelimen oman askelmittarin Google fit ohjelmaan, joka sitten yhdistettiin PoGoon. Muahahahaha.