Kettuja Kiotossa.

Näkymä Kyoto towerista. 
Karkasin Kiotoon minilomalle moikkamaan poikakaveria ja muutamaa muuta HYläistä. Tai lomalle ja lomalle, tunnithan jatkui koko ajan Kiinassa ja opiskelutta ei vältytty kun loppukokeetkin lähestyvät huolestuttavaa vauhtia. Luku ja kirjoitus tunnin opettaja laittoi juuri viestin loppukokeiden kirjoitelman aiheesta ja palautuspäivästä. Onneksi näihin 400 merkin kirjoitelmiin on tottunut Suomessa, missä niitä oli yksi viikkoon. 

Lentoni lähti Pekingistä puoli tuntia myöhässä, mikä sai poikakaverini huolestuneeksi, mahtaisimmeko ehtiä Kiotossa viimeiseen heille päin lähtevään metroon. Noin 20 minuuttia ennen laskeutumista kuitenkin tajusin koneen olevan puoli tuntia etuajassa alkuperäisestä laskeutumisajasta. Kiotosta Osakaan junalla tulee hiukan reilu tunnin, ja luulin joutuvani nyt odottamaan lentokentällä poikakaveriani. Hän oli kuitenkin onneksi katsonut flight radarista lentoani ja verrannut aikaisempien lentojen tietoja, lopulta ollen vain 20 minuuttia minua myöhemmin Osakan kentällä. Seuraava stressi iski, kun passini lukemisessa oli jotain ongelmia, ja rajaviranomaiset vaativat minua antamaan tarkan osoitteen missä majailisin. Toisen kerran, kun japanilaiset laitteet eivät meinanneet lukea passiani olin varma päätymisestäni paikalliseen selliin syytettynä luvatta maahan tulon yrittämisestä. 

Kiotossa on kaksi metro linjaa. Se riittää minulle
eksymiseen. 
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsimme loppujen lopuksi paljon odotettua aiemmin Kiotoonkin. Pääsin pitkästä aikaa pelaamaan Pokemon gota ja nauttimaan netin vapaudesta ilman tarvetta huolehtia VPN:nän toiminnasta. Ensimmäisenä päivänä kävimme isommalla porukalla Kioto towerissa, josta oli 360 asteen näkyvyys kaupunkiin. Olin lähtenyt matkaan ottamatta yhtään selvää millaiseen paikkaan olen menossa. En ollut aikeistani huolimatta googlannut mitään. Paikkahan on todella paljon Pekingiä pienempi ja ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, miten paljon hiljaisempaa kaikki on, ihmiset tuntuvat kohteliaammilta (toki minähän en kieltä juuri osaa, että saattaa olla kuvitelmaakin) ja kaikki tuntuu raikkaammalta. Ihmiset myös antavat aivan eri tavalla tilaa ja jonottavat kärsivällisesti. Vessat ovat pääosin superpuhtaita. Ja paikat muutenkin toki todella siistejä, vaikka roskiksien löytäminenkin on aikamoinen haaste. Muovi on täälläkin kovassa käytössä, joskin hiukan vähemmissä määrin kuin Kiinassa. Ainakin poikakaverin asuintalossa myös kierrätys tuntuu olevan viety pidemmälle. 



Kamogawa joki. 


Sushilla. 
Aamut ovat alkaneet venyttelyllä, nukuttuani futoneilla (patja lattialla) on monesti lantio ja alaselkä sen verta jumissa, että ylös nouseminen on aikamoinen näytös. Pääosin tämä viikko on nautittu yhteisestä seurasta, maisteltu sushia, okonomiyakia, karee raisua ja koin japanilaisen koululounaankin. Hinnat täällä ovat lähempänä Suomen tasoa kaikessa, mutta Kiinan hintatasolla olen pystynyt hiukan säästämään. 

Kielen osalta tuntuu hassulta, joitain yksittäisiä sanoja ymmärrän sieltä täältä kiitos japanilaisten animaatioelokuvien ja animen. Teksteistä pystyn arvailemaan osan, mikäli on käytetty pääosin kanjeja (eli kiinasta tuotuja merkkejä). Japanilaisten omia tavukirjoitus järjestelmiä en osaa lukea kuin noin 3 merkin verran, millä ei pitkälle päästä. Välillä muut kanssasuomalaiset selkeästi unohtaa etten osaa puhua/lukea kaikkea ja vain olettavat minun selviävän kaikesta ja sitten seison kaikkien tiellä hölmönä kysyvä ilme naamalla.

Japanilainen kurri.
Japanilaisia kurri maustekuutioita saa muuten myös Helsingistä!

Jälkiruoka toast ja pehmis.
  
Chicken and Cheese Doshisha yliopistolla. Tätä oli odotettu melkein vuosi!

Grillattua mustekalan lonkeroa.

Omnomnom herkku Okonomiyakia!

Kitano Tenmangu.
Olen päässyt myös katsomaan muutamaa pyhäkköä pyhine onnen lehmineen. Kitano Tenmangu oli vuorossa ensimmäisenä. Se on pyhitetty eräälle oppineelle politiikolle, jonka karkoitettiin Japanista. Hänen henkensä uskottiin  aiheuttaneen katastrofeja kostona karkoituksesta, ja ratkaisuna ongelmaan hänelle pyhitettiin pyhäkköjä lepyttelyksi. Pyhäkkö on myös yhdistetty opiskelun jumalaan, joten varsinkin kokeiden aikaan opiskelijat käyvät siellä rukoilemassa onnea ja menestystä. Mekin koitimme löytää opiskeluun tarkoitettuja omamori amuletteja edistämään opiskelua, mutta emme bonganeet oppimiseen tarkoitettuja muiden hyvää onnea tuovien joukosta. 

Torstaina kävimme Fushimi Inari-taishalla, joka on Japanin vanhin Inari jumalalle pyhitetty pyhäkkö. Kiivettiin hiukan vajaa pari tuntia Inari vuoren huipulle 233 metrin korkeuteen. Yksi suosikeistani matkan varrella olikin eräs pieni poika, joka nähdessään Kioton kaupungin näköalatasanteelta huusi äidilleen: Mahtavaa, täältä näkee Tokioon asti!.  Matkan varrelta löytyy useampikin pikku pyhäkkö tai alttari. Punaiset torii portit reunustavat tietä ylös huipulle asti. Portin voi saada lahjoittamalla rahaa pyhäkölle, ja niihin merkitään lahjoittaja ja lahjoituksen aika. Porttien lisäksi vuori on tunnettu kettu patsaista. Kettujen uskottaan olevan sanansaattajia Inarille, ennen ilmeisesti eläviä kettuja pidettiinkin pyhättöjen alueella.   

Torii portteja matkalla vuorelta alas.

"Mahtavaa, täältä näkyy Tokioon asti!"



Kettuja.

Suosittelen ehdottomasti kiipeämään pidemmälle kuin puoli väliin. Ylemmäs tullessa ihmismäärä vähenee ja metsästä ja alttareista voi nauttia paremmalla rauhalla. Alas tullessa vuori muuttuu yhtäkkiä mielenkiintoiseksi sekoitukseksi lähistöä ja temppelialuetta. Maistelimme muutamat kojuherkut matkalla takaisin junalle. Vaikka ilma onkin paljon lämpimämpi täällä kuin Pekingissä, illat viilenevät täälläkin nopeaan. Niinpä paettiin takaisin kämpille lämmittelemään. Huomenna on viimeinen seikkailupäivä, lauantaina on jo aika palata Pekingiin sekä koulun penkille. Seuraavaksi kirjoittelenkin teille varmaan jostain Qingdaon ja Shanghain seuduilta!  


Kiipeämisen jälkeinen palkinto. 

Kommentit