Pingyaon antiikkinen kaupunki

Kansallislomaviikon jälkeen opettajat tuntuivat laittavan uudenlaisen höökin päälle tunneilla. Niimpä istuimme muiden suomalaisten kanssa tekemässä lähes joka päivä koulun jälkeen vielä useamman tunnin läksyjä. Kaikilla oli jo tunne, että aivot alkavat sulamaan korvista ulos. Koska olin lähdössä perjantaina 12 päivä Pingyaohon, koitin tehdä viikolla vähän extraa, ettei sitten reissussa tarvisi niin paljoa ahertaa.  Varatessani majoitusta Pingyaosta, sain viestin, että minun tulisi saapua kello 14-17 välillä. Junani oli kuitenkin vasta 19:40 perillä, joten päätin varmuuden vuoksi soittaa hostelliin varmistaakseni, että tämä saapumisaika on ok. Kömpelöstä kiinan kielestäni huolimatta pääsimme molemmat samalle sivulle. Ensimmäinen kiinan kielinen puheluni oli hoidettu ja vieläpä aika onnistuneesti! 

junailemaan. 

Seuraavana päivänä oli kuitenkin taas aika palata maan pinnalle. Kirjoitin muistiinpanoja taululta, ja kuulen opettajan kysyvän minulta " Aimi, mitä kissa sanoo suomeksi?". Aloin vastata huolimattomasti ja koko luokka räjähtää nauruun, sillä sanoin vahingossa kissan, "Māo"(猫) sijasta"Máo" (毛), joka tarkoittaa karvaa tai sulkaa, mutta myös Máo Zédongia. Ero näissä kahdessä sanassa siis on, että toinen sanotaan korkealla, tasaisella äänellä ja toinen puolestaan nousee matalasta äänestä korkeaan. Onneksi opettajan mielestä "Mao Zedong sanoo miau" oli hauskaa eikä loukkaavaa ja tulipahan taas muistutusta toonien tärkeydestä!

Perimmäinen syy viikonloppu reissuun löytyi kiinalaisohjaaja Jia Zhangken toista kertaa järjestämästä Pingyao Crouching Tiger Hidden Dragon international Film Festivaalista. Olin päättänyt lähteä reippaana yksin, mutta kyllä sitä edellisenä iltana alkoi vähän jännittää, että mitäs kaikesta tuleekaan. Koska kyseessä oli ensimmäinen junamatkani Kiinassa, päätin lähteä Pekingin Länsi asemalle hyvissä ajoin. Asemalla paljastui jo heti ensimmäinen ero Suomen juna-asemiin: asemalle sisään ei päässyt ilman lippua ja henkkareita, enkä siis tiennyt voinko poistua asemalta kerran sisään mentyäni. Sisällä löysin melko nopeasti oikean laiturin odotushuoneenkin. Kyllä, laitureille oli sisätiloissa omat huoneensa. Laitureille ei päässyt siis kuin noin puoli tuntia ennen junan lähtöä. Ihmismassat huomioiden, tämä oli varmasti paljon turvallisempaa, kuin että junasta tulevat ja junaan menevät ihmiset törmäilisivät matkatavaroineen ahtaissa tiloissa toisiinsa, eikä kukaan pääsisi lopulta mihinkään. Myös odotushuoneesta laiturille päästääkseen piti näyttää lippu laitteelle. Juna oli onneksi melko tilava ja viihtyisä, eikä reilun 400 kilometrin matka tuntunut yhtään tuskastuttavalta. Läksyjähän oli mukana viihdykkeeksi enemmän kuin 4 tunnissa ehti edes tehdä!

PYIFF

Perillä Pingyaossa olin valmistautunut etsimään taxia useammankin minuutin, mutta siellä olikin onneksi ihan vartijan organisoima taxijono! Tämä oli erityisen positiivinen yllätys kun tuntee kiinalaisten kyvyttömyyden jonottamiseen. Jostain syystä nuori taxikuskini ei suostunut ajamaan minua hotellini osoitteeseen, vaan selitti etteivät taxit voi ajaa vanhan kaupungin sisään. Hämmennyin pahasti ja koitin vastata, ettei hostelli ole vanhan kaupungin sisällä, näytin karttaakin. Siitä huolimatta taxikuski sanoi jättävänsä minut länsiporille. Tiesin hotellini olevan pohjoispuolella, ja seurasin puhelimeni kartasta, miten taksi itseasiassa ajoi minut hiukan kauemmaksi kuin missä olimme hetki sitten olleet. Niimpä siis tuli vielä yksi kilometri ylimääräistä lönkyttelyä, mikä on onneksi tässä vaiheessa vaihtovuotta jo muuttunut lyhyeksi kävelymatkaksi etäisyyksien ollessa paljon pidemmät kuin Helsingissä. 

Hostellilla emäntä oli ollut huolissaan minusta, koska saapumiseni oli hänestä viivästynyt. Ihmettelin tätä, koska kello oli vasta noin 20:15 ja mielestäni olin tullut melko nopeasti toiselta puolen kaupunkia, varsinkin kun otti huomioon, että olin joutunut kävelemään vielä loppu matkan. En siis ollenkaan ymmärtänyt miksi emäntä oli huolissaan ja jopa käynyt etsimässä minua. Sanoin asemani nimen, ja silloin emäntäni sanoi, että ahaaaaa, et ole siis tullut junalla. Olin entistäkin enemmän ihmeissäni ja hän selitti, etten voi sanoa high-speed junaa junaksi, sillä juna-asema on noin 10 minuutin kävelyn päässä hostellista. High speed junasta pitää käyttää toista kiinan kielistä nimeä. Tässä vaiheessa pahoittelin vuolaasti erehdystäni, eikä emäntä onneksi vaikuttanut vihaiselta. 

Kun lopulta pääsin huoneeseen, siellä ei ollut lämmitystä ja sainkin pienoiset Korea flashbackit melkein vuoden takaa. Siinä istuessani kuitenkin mietin, että vaikkakin kömpelösti, olin selvinnyt sekä taxista että majatalon emännästä kiinaksi. Tämä oli yksi syy lähteä yksin, jotta olisi pakko puhua itse eikä jäädä jonkun muun avustettavaksi!  Sinnikkäistä yrityksistä huolimatta, en saanut suihkusta lämmintä vettä, mikä oli hiukan sääli (myös aamulla kun pesin tukkani...). Olin kuitenkin todella väsähtänyt ja nukahdinkin nopeasti peiton alle kääriytyneenä. 

Onnea tarkoittavia merkkejä näkyi
monista oviaukoista.

Aamulla heräsin aikaisin ja lähdin vaihtamaan elokuvalippuni paperisiin sekä tsekkasin esityspaikan sijainnin alueella.  Sen jälkeen käppäilin ympäri Pingyaon antiikkista kaupunkia.Vanhakaupunki ei ollut älyttömän iso, ja ehdinkin nähdä sitä paljon, vaikken mennytkään sisään mihinkään lipun vaativiin nähtävyyksiin. Kaupungilla kävellessä ei oikein osannut sanoa tuntuiko kaikki olevan purkutuomion alla vai jatkuvassa kunnostuksessa. Ensimmäisiä merkintöjä Pingyaosta on noin 800 luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja 1500 -luvulle tultaessa se toimi Qing dynastian taloudellisena keskuksena. Kaupunki on säilyttänyt vanhan tyylisen kaavansa ja 1997 se lisättiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi.  Hassuinta ehkä  kuitenkin oli, että aina kuin puhuin kiinaa paikallisten kanssa, minulta korjattiin Pekingissä paljon käytetty er- äänne pois. Esim. aina, jos sanoin ”diar” paikalliset korjasivat ”diaN”. Minusta myös tuntui, että kysymys "mistä tulet" kysyttiin hiukan eri tavalla kuin Pekingissä, sillä luulin ensin pari kertaa ihmisten kysyvän minne olen menossa sillä hetkellä.

Remonttia vai purkua?

Festarialueella oli vielä näkyvissä vanhoja kulttuurivallankumouksen aikaisia
propaganda maalauksia. "Industry should learn from Daqing" 工业学大庆. 

Koska tulin perjantaina niin myöhään, ja lähdin sunnuntaina puolen päivän jälkeen, minulla ei ollut aikaa elokuvafestivaalilla kuin lauantaina, joten olin valinnut huolella kaksi elokuvaa. Lauantaina ei myöskään ollut paneeleja tai luentoja, mikä oli hiukan sääli, mutta aina ei voi voittaa. Toinen katsomani elokuva oli nimeltään Baby (宝贝儿), ja koska kyseessä oli elokuvan Aasian ensi-ilta, olivat ohjaaja ja päänäyttelijät paikalla. Näin lyhyesti myös Jia Zhangken! Ennen elokuvan alkua ohjaaja ja näyttelijät esiintyivät ja pitivät vielä Q&A session elokuvan jälkeen. Kaikkialla olikin siis paljon faneja sekä median edustajia. Oli myös hiukan hassua nähdä niin paljon turvamiehiä joka paikassa. Toki jälleen, jo pelkästään ihmisten määrän takia oli parempi olla turvamiehiä, sillä he myös ohjasivat ihmisiä kulkemaan oikeita reittejä ja estivät ihmisiä lähestymästä tähtiä ja ohjaajia.

Baby (宝贝儿) Aasian ensi-ilta.

Elokuva kertoi lapsena sydänvaivan takia hylätystä tytöstä. Läpi elokuvan tyttö yrittää pelastaa vauvaa, jolla on sama tila kuin hänellä pienenä.  Järjestelmä myöskin vaatii tyttöä lähtemään ottovanhempiensa kodista tullessaan täysi-ikäiseksi, joten elokuvassa tarkastelleen myös hiukan suhdetta vanhuksiin, vaikkakaan tämä aspekti ei ole keskiössä. Elokuvassa tarkasteltiin myöskin vaikeuksia löytää töitä ja perustaa perhe erilaisten kehitysvammojen takia. Tämä kaikki liittyen toki yhden lapsen politiikan mentaliteettiin. 

Seuraavana päivänä kävelin vielä pikkaisen ympäri vanhaa kaupunkia, mutta poistuin etelä portista tarkkailemaan myös uudempaa puolta. Selkeästikään monet turistit eivät eksy sinne, sillä lapset huutelivat osoittaen ”katsokaa, ulkomaalainen” ja sitten ”helou helou helou” vilkuttaen innokkaasti. Päätin ottaa tällä kertaa bussin juna-asemalle, tai anteeksi korjaan, high speed juna-asemalle. Bussikuski näytti silminnähden tyrmistyneeltä minun noustessani kyytiin.

Bussissa ei ollut stop-nappeja ja muistin kiinan opettajani Suomessa sanoneen, että kuskille pitää huutaa, kun jäädä. No, ajattelin kokeilla, mutta kuski vaikutti entistä tyrmistyneemmältä, kun koitin sanoa haluavani jäädä seuraavalla pysäkillä. Loppu viimeksi kuski heitti juna-asemalla kaikki pihalle. En tiedä, olin luullut päättärin tulevan vasta paljon myöhemmin. Pääasia lienee, että olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ennen junan lähtöä minulla oli vielää aikaa, joten tein jälleen läksyjä odotellessani. Yhtäkkiä 3 siivojaa piirittää minut ja pelästyin tehneeni jotain väärin. He kuitenkin vain halusivat nähdä piirtämiäni merkkejä ja kyselivät mistä tulen ja kauanko olen opiskellut kiinaa. 

Saastetilanne oli koko matkan takaisin todella kamala, usein junasta näki vain muutaman 10 metrin päähän. Tilanne ei helpottanut Pekingin päässä, eikä saaste ”säätiedote” lupaa tällä viikolla helpotusta asiaan. Pitäisi todellakin ostaa kunnollinen maski viimein.

saasteita.