Syksyn saapuessa

Pizzan metsästystä Sanlintunissa.

Tuntuu, että koko ajan pitää täällä Pekingissä lomailla. Viime viikon maanantai oli keskisyksyn juhla ja nyt ensi viikolla on kansallisjuhla viikko. Sen jälkeen seuraava loma taitaakin olla kevät juhlan (eli kiinalaisen uudenvuoden) loma vuoden vaihteen jälkeen, että kyllä tässä pian saa töitäkin paiskoa. 

Tajusin myös erehtyneeni kiinan kielen tasostani; olenkin intermediate 2 tasolla, mutta koska kirjassa lukee intermediate 1, luulin olevani yhtä alemmalla kurssilla. Vaikka ensimmäiset pari tuntia olivat todella vaikean oloisia opettajan puhuessa välillä melko nopeasti ja vastaan tuli paljon uusia sanoja, päätin jäädä kurssille. Pärjään kirjan kanssa ihan hyvin ja pysyin kuunnellessakin sen verta kärryillä, että haasteesta huolimatta tuskin tipun kärryiltä. Parin tunnin jälkeen opettajakin alkoi rentoutua ja pääsin ujoudestani yli huomatessani, ettei suurin osa muistakaan oppilaista puhu kiinaa sen paremmin kuin minäkään. Puhekurssi puolestaan on paljon helpomman oloinen. Opettajamme on hiukan kaljuuntuva, pyöristymässä oleva setä, joka eloisasti näyttelee luokan edessä puheensa mukana. Elehtiminen auttaa toki myös ymmärtämistä mutta myös luo rennomman ilmapiiriin ja tunnilla useampi uskaltaakin koittaa jo höpistä kiinaksi. 

karvakaveri.

Kämppiksenikin on alkanut pikkuhiljaa toipua kiinashokistaan, vaikkakin raukalla tuntuu edelleen olevan enemmän ”mitä täällä taas tapahtuu” –päiviä kuin ”OMG rakastan kaikkea” –päiviä. Meillä menee osina päivinä lukkarit hieman ristiin aamujen osalta, mutta toistaiseksi on onnistuttu olemaan illalla häiritsemättä toisen nukahdusta ja aamulla taas ei olla herätetty toista. Saatiin myös edellisvuoden suomalaisopiskelijoiden perinnöt ja onkin Matkatoverin kanssa suodatettu ahkeraakin ahkerammin (kallista) kahvia. Carrefourin kaffepuru hyllyllä tuli kyllä aika summamutikassa kahvit valittua, kaikissa import paketeissa kun oli ainoastaan ranskaksi ja hollanniksi tekstit. 

Vierailin viime viikon torstain tunnin jälkeen vanhalla Kesäpalatsilla (Yuanming Yuan, 圆明园). Tällä kertaa menin pidemmälle ja katsomaan vanhoja raunioitakin. Alue on viihtyisä ja upea nytkin, ja ennen tuhoamistaan se on varmasti ollut yksi Kiinan kauneimmista paikoista. Puutarhan rakentaminen aloitettiin 1700-luvun alussa Kangxi keisarin hallitessa. Aluetta suurennettiin useasti ja se kattoi lopulta 820 eekkeriä. Alueella yhdistyivät kiinalainen maisemarakennus sekä länsimainen arkkitehtuuri. Euroopassa Yuangmingyuan saikin lisänimen ”idän Versailles”.

Kenties yksi kuuluisimmista raunioista vanhalla Kesäpalatsilla. 

Toisen oopium sodan aikaan, vuonna 1860, britit ja ranskalaiset sotilaat ryöstivät ja polttivat palatsit ja puutarhan. Osa näistä varastetuista kulttuuriperintö esineistä on edelleen eurooppalaisten hallussa, mikä silloin tällöin hiertää maiden välejä. Sattumoisin eräs brittien johtohahmoista oli lordi Elgin, jonka isä siirsi Kreikan Pertheonista marmoriveistoksia Britanniaan. Myös boksarikapina ja kulttuurivallankumous jättivät omat tuhon jälkensä alueelle. Kulttuurivallankumouksen jälkeen suojelu- ja restauraatiotöitä on aloitettu. Tsinghua yliopiston toimesta on jopa tehty digitaalisia mallinnuksia alueesta ennen tuhotöitä. Vanha Kesäpalatsi edustaa entisaikojen loiston lisäksi myös häpeää ja vihaa ulkomaalaisten tuoman nöyryytyksen takia. Hallinto on myös käyttänyt tätä nostattamaan kansallismielistä ilmapiiriä. 

Musta joutsen.

Mulla on alueesta vieläkin tosin nurkkia tutkimatta, sen verta valtavasta alueesta on kyse. Onneksi puisto sijaitsee ihan pyöräilymatkan päässä yliopistosta. Paikallisilla kaupunkipyörillä on tullutkin hiukkasen ajeltua, mutta eräänä iltana ostarille polkiessa sai kyllä semmoiset adrenaliinihuurut, että tiesi olevansa elossa…. Ennen ostaria on valtava risteys, jossa taitaa olla yhteensä 8 kaistaa. Pyörätiellä saa ajaa myös skootterilla, eivätkä kaikki noudata logiikkaa, että toisella puolen tietä poljettaisiin vain toiseen suuntaan, ja vastakkaisella puolella taasen toiseen suuntaan. Noh, tähän vielä päälle se, että autolla saa aina kääntyä oikealle ja oli pimeää. Kahdeksan kaistan aikana meinasin jäädä jokaisen mahdollisen kulkuvälineen alle sekä ajaa kahta autoa kylkeen. Vielä 15 minuuttia myöhemminkin sydän takoi hulluna, mutta selvisin myöhemmin paremmin takaisinpäin käyttämällä vanhaa kikkaani, eli seuraamalla jonkun vanhemman henkilön kannoilla. 

Treenin jälkeen

Eilen liityin myös yliopiston MMA kerhoon/klubiin! Aloittelimme aivan alkeista, ja kun pienryhmän vetäjä huomasi mun osaan jo perusjutut, tuli hän kysymään, olenko harjoitellut ennen. Ilmeisesti vastaukseni 7 vuotta kamppailulajeja (joskin mulla on kaksi vuoden mittaista taukoa, että käytännössä viisi vuotta…) tuli shokkina ja lopulta paljastui, että olin BJJssä toiseksi korkein vyöarvo salissa koska heillä ei ollut muita sinivöisiä. Päädyinkin siis vetämään tyttöjen pienryhmää, kun kokeilimme painia. 

Tämä oli valmentajalta siinä mielessä fiksu veto, että vaikka olinkin kaikkia kiinalaisia tyttöjä isompi, heidän ei tarvinnut jännittää miesten kanssa treenaamista, eikä toisaalta tarvinnut pelätä niin paljoa loukkaantumisiakaan. Kaikki tytöt olivat innokaita ja kyselivät paljon kysymyksiä. ”Pienen” kielimuurin takia opettaminen ei kuitenkaan ollut aivan helppoa. Koska minulle oli sanottu yhtäkkiä, ”kokeilkaa painia” eikä ollut esim mitään teemaa, koitin selittää vain hyvin muutaman perusjutun ja sanoa että katsotaan seuraavalla kerralla lisää. 

Kaikki olivat kuitenkin ihan supermukavia ja tuntuu että sain paljon uusia ystäviä. Toivon mukaan tämä myös edistää kielen oppimistani tai ainakin antaa rohkeutta puhua kiinaa, vaikka suusta tulisikin ulos mitä sattuu.

Eilen sain myös passini asumislupineen takaisin, ja voin alkaa suunnitella matkustamistakin Kiinassa! Yksi matka onkin jo varattu Pingyaohon, mutta ensin minun pitäisi soittaa hotellille ja varmistaa saapumisajankohtaani liittyvä kysymys...

Näkymä retkeltä Tuoksuvuorille.