Yllärimuutoksia

Muistaakseni muutama postaus sitten kirjoitin, että Kiinan kanssa saattaa tulla aina vähän yllätyksiä, ja info kulkee usein joko heikosti tai viime tingassa. No, niin kävi nytkin ja vaikkei todellakaan ole kyse maailmanlopusta, niin vähän harmittaa silti. Ylimääräiset kiemurat hiertää mua välillä aika paljon, siitäkin huolimatta, tuoko ne oikeasti isoja muutoksia. Mikä on siis itseltä täysin hölmöä, mutta onneksi sitten kun vähän rauhoittuu ja ehtii uudelleen järjestellä, niin kaikki meneekin yleensä ihan kivuttomasti. 

No mitäs nyt siis? Edellisen postauksen jälkeen saatiin sähköpostia "Hei, sulla on tää yliopistojen välinen dormijärjestely ja tässä vähän valokuvia huoneista ja muista tiloista ja ainiin et saa tulla ennen kuin 30 päivä elokuuta, että jos tuut aiemmin, mene hotelliin." Tässä vaiheessa olin aika ihmeissäni, koska alunperin oli pitänyt saada saapua viisi päivää ennen rekisteröitymispäivää. Ja olin asian spostilla varmistanutkin. No, laitoin sitten vielä uudestaan kyselyn asiasta. Viikonlopun ja lohikäärmevene juhlan takia vastaus vähän kesti, kunnes lopulta tuli ilmoitus koulun aikataulujen muutoksista. 

Kahden hengen dormihuone.

Vähän ehti jo tuskan hiki helmeillä otsalla avatessa sähköpostia.  Onneksi rekisteröitymispäivä oli siirtynyt vain kahdella päivällä eteenpäin, joten sen ei vielä pitäisi haitata paikan päällä hoidettavaa viisumin vaihtoa residence permitiksi (joka tulee tehdä 30 päivän kuluessa maahan tulosta). Nyt dormiin saapumisen siirtyminenkin kävi järkeen, saapuminen pysyi edelleen viiden päivän sisällä rekisteröitymisestä. 

Itselleni tää nyt kuitenkin tosiaan meinaa kahta yötä muualla. Ainakin viimeksi viisumia hakiessa piti ilmoitella yöpaikkojen osoitteita, joten ensi viikon alussa pitää hoitaa majapaikan varaus. Sen jälkeen voi aloitella viisumin hakemisen. Ehkäpä pari päivää Pekingissä vähän vapaammin voisi olla jopa ihan hauska pikku seikkailu!  Alustavasti hinnat kahdelta yöltä ei olleet kauhean korkeat, riippuu toki minkä tyyppiseen majoitukseen haluaa. Itselleni ei ehkä ole muulla väliä, kunhan on (edes suht) siistiä ja majapaikka tekee ilmoituksen poliisille mun maahan saapumisestani, joka tulee tehdä 24 tunnin sisällä maahan tulosta. Yleensä turisteille tämän ilmoituksen hoitaa siis hotelli, tai opiskelijoiden tapauksessa koulu, kunhan dormiin on ilmoittauduttu.   Mulla ei ole käsitystä, kuinka vaikeaselkoinen homma tää olisi itse hoitaa. Ainakin vielä toistaiseksi olen vain tyytyväinen, jos joku tekee sen mun puolesta. 

Pekingin yliopiston kampus viime kesänä. 

Illalla painin jälkeen jäin venyttelemään (lue juoruamaan...) tatamille muiden kanssa. Siinä sitten yksi kaveri sanoi käyneensä hakemassa viisumia Kiinaan, todetakseen vain ettei Kulosaaren lähetystössä enää hoideta niitä asioita. Viisumi palvelut on siirretty keskustaan ja ilmeisesti hintaankin on lisätty jonkinlainen käsittelymaksu. Olisin itsekin varmaan ilman tätä varoitusta vain marssinut Kulosaareen toteamaan saman. 

Toisaalta kun miettii, niin toivottavasti nämä muutokset ja yllärit jää tähän "ennen lähtöä" vaiheeseen. Viime vuonna kaikki sujui hyvin ja joutuisasti kotimaassa ja Tallinnassa, josta lentoni silloin lähti. Laskeuduin odottamaan vaihtolentoa Istanbulin kentälle. Neljän tunnin vaihto venyi melkein yhdeksään tuntiin. Missasin yliopiston lentokenttä noudot, ja lentokentällä en ehtinyt paljoa miettiä, kun jo joku virallisen oloinen taksimies tarjosi kyytiä. Kysyin hinnan ja tajusin että se on vähän korkeampi kuin kuuluisi... Mutta vasta istuttuani autoon tajusin että kyseessä on todennäköisesti pimeä taksi. Valuuttaa vaihtaessa olivat sanoneet, että ota seteleistä sarjanumerot ylös, jottei kuski voi huijata vaihtamalla setelin väärennettyyn ja vaatimalla maksamaan uudestaan.  

Siinä sitten pimeässä naputtelin puhelimeen, että minkä kokoisella setelillä on mikäkin turvanumero. Ilman mahdollisuutta tarkistaa, onko auto ajamassa oikeaan suuntaan. Sen verta tajusin, että kuski ainakin kerran soitti jonnekkin kysyäkseen missä Renmin on. No, munuaiset tallella pääsin koulun porteille, eikä maksamisen yhteydessä tullut väärennetyn rahan syytöksiä ja huokaisin helpotuksesta. Kunnes käännyin portille ja tajusin, ettei mulla ollut minkäänmoista haisua, minne mun pitäisi siitä  jatkaa! Olin luottanut pääseväni lentokentältä bussilla suoraan minne pitikin. Onneksi portilla olevat kiinalaiset opiskelijat auttoivat ja oikea paikka löytyi suht läheltä. 

Ilmoittautumispisteellä tajusin, ettei mitään järkevää jonotusjärjestelmää ollut. Tyypit istuivat huoneessa, kuka missäkin ja kaikki näyttivät aika epävarmoilta, että kuka saa mennä seuraavaksi. Siinä reilu 30 tuntia matkanneena ei hermo olisi moista kestänyt. Ilmoitin, että jasso, tässä pitkällä tuolilla on jo vähän jonon näköä, että lähdetäänkö tästä sitten menemään. Tulin kiilanneeksi aika monta odottajaa, ja pari saksalaista poikaa kysyi, että onko tässä siis koko ajan ollut joku järjestelmä, että he eivät ole tajunneet yhtään. Sanoin että  nyt on, siitä vaan seuraavalta penkiltä tuutte aina eteenpäin, kun joku tästä ekalta riviltä menee tiskille. Huolissaan ollut tuutorini oli pyytänyt ilmoittamaan kun lopulta saavun ja tuli avustamaan mut huoneeseen ja käytti kaupassa ostamassa vettä ja vessapaperia. 

Nyt jaksaa jo vähän jopa koko toi rupeama hymyilyttää, mutta sillon olo oli kyllä yksi ryytyneimmistä ikinä. Mutta niinhän sitä aina rapatessa roiskuu ja matkalla oppii?